Yön ritari Leevi on hankkinut uuden harrastuksen. Yökoirapuistoilun.

Leevin vinkkejä tuleville harrastajille:

Karistetaan sohvalla makoilun tuomat jumit ja pölyt pois…

Nostetaan Lepakko-luotaimet vastaanottoasentoon…

Mutta mikä tärkeintä… Yön pimeydessä säihkysilmät ovat ehdottoman tarpeellinen lisävaruste. Ne toimivat näin:

Vihreä väri on yleisin.

Jäätyneiden kakkakikkaroiden etsintään kaksiväriset ovat kuitenkin paremmat.

Yön ritari lähikuvassa.

Yön ritari kuittaa. Ja pölyyntyy sohvalla…

Leevi odotteli innoissaan, mitä tuleman pitää, kun ihana kinkun tuoksu täytti sieraimet ja ihmiset hääräsivät ympäriinsä.

Vieraiden saapuessa Leevi sai ylleen jouluasun…

…joka oli sangen epämiellyttävä ja se otettiin hetimiten pois. Äiti yritti puolustautua: “Mutku sä oot niin söpö.” Mutta Leevi oli tiukkana. Tyttöjen juttuja.

Leevillä oli myös leikki- ja pusuttelukumppani, Neri.

Mitä Leevi katsoo?

Kinkkuapa hyvinkin… Ja se oli kyllä illan selkeä kohokohta, kun pääsi vähän maistamaan.

Mutta oli Leevi innoissaan myös lahjojen jaon yhteydessä. Leevi on mitä ilmeisemmin ollut hyvinkin kiltti poika. Lahjoja tuli jos jonkinmoista.

Uusien lelujen testausta:

“Mitä täällä oikeen on??”

“Äiti. Kato täältä löytyi tämmönen!!!”

Ja vielä lisääkin löytyi.

Isi myhäilee lisättyään vaikeuskerrointa leluun tungetun fasaanilelun muodossa.

Ja tässä joulun suosikkilelu.

Sellainen oli Leevin ensimmäinen joulu. Tuntui pieni mies tykkäävän. Ja kuusi sai olla rauhassa!!

Leevi & CO toivottavat kaikille rauhallista ja tunnelmallista joulunaikaa!!

Sinne pärähti niin että tärähti. Nimittäin näyttelyilmoittautuminen. Mennään siis Turun näyttelyyn lauantaina 24.1. IIK!!

Leevilandiassa kaikki hyvin. Tultiin juuri tänään Leevin kanssa takaisin kotiin Oulusta, jossa Leevi vietti muutaman viikon isukin luona. Huomenna saadaan Pasikin taas pysyvästi kotiin. Kivaa!!

Minä ja Leevi oltiin siis erossa vähän reilu kaksi viikkoa. Kamalaa kidutusta äidille ja ilmeisesti karvalaisellakin oli ollut vähän ikävä, kun sellaisella innolla tervehti juna-asemalla. Leevi ei tiennyt, että miten päin olisi. Tuli syliin, meni pois, käveli eteenpäin, tuli takaisin, tuli syliin, meni pois, tuli syliin… Ja pusuja joka väliin. On tuo kyllä maailman ihanin karvalainen.

Nyt vietetään muutama päivä täällä Helsingissä vielä vähän pukkia avustellen ja maanantaina käydään moikkaamassa Ullaa Itäkeskuksen Faunattaressa. Maanantai-iltana sitten suuntana Varsinais-Suomi ja siellä vietetään joulunpyhät välillä paikkaa vaihtaen. Mutta jouluriennoista myöhemmin lisää… Yritän muutenkin kirjoitella vähän paremmin kuulumisia tässä tulevaisuudessa. Sehän vois olla vaikka uuden vuoden lupaus…

“Äitiiiiii… Onko tää pallo pakko laittaa sinne kuuseen roikkumaan…?”